Pyydyskalastusblogi

Vuosi 2018

Kuhaennätys rikki kertaheitolla

Juuri ja juuri alamitan täyttävät kuhat ovat olleet arkipäivää jo useamman vuoden kalastamissani vesistöissä. Syynä lienee kovan kalastuspaineen ohella käyttämieni pyydysten selektiivisyys. Sitä saa mitä pyytää ja käyttämilläni 55-60 mm verkoilla tulee tyypillisesti noin 1-2 kg painavia hyvin ruoakalaksi soveltuvia yksilöitä. Pitkästä aikaa päätin mökillä käydessäni laskea madoilla syötitetyn pitkän siiman rantojen suuntaisesti kapean salmen läpi. Tiesin kaikuluotaimen perusteella, että paikassa on isoa kuhaa, mutta niille ei kelpaa keinotekoinen syötti tai jigi. Siimassa oli yhteensä 50 koukkua ja niiden syötittämisessä oli kova urakka. Syötittämisen tein osittain maissa ja ositttain ankkuroidussa veneessä. Kello lähestyi kymmentä illalla ja kun olin saanut yksin soutaen siiman veteen, menin lähes suoraan nukkumaan. Herätyksen laitoin noin viideksi aamulla ja lähdin yksin kokemaan yön yli pyytänyttä siimaa. Aluksi tuli noin 10 särkeä ja niiden jälkeen siimassa alkoi tuntua raskasta jumputusta. Tiesin heti, että kysessä on joko iso hauki tai kuha. Vedin varoen haavia lähemmäs. Kun jättimäinen kuhan pää ilmestyi vedestä näkyviin, koukkasin sen samantien haaviin ja tainnutin ja verestin sen. Se oli ilmeisesti tarttunut siimaan nielaistuaan koukkuun jääneen särjen. Vaaka näytti rannassa kalan painoksi 4,5 kiloa. Kalasta tuli kaksi hyvän kokoista filettä, jotka savustin savustuspöntössä.

Hyvä katiska -hankkeen katiskan valmistus

Katiska on erityisen tehokas pyydys keväisin. Kesän edetessä ja kalojen painuessa syvempiin vesiin katiskan pyyntiteho hiipuu yleensä väistämättä. Lämpöisen veden aikaan kalaa joutuu todella hakemaan ja katiskoita on oltava mielellään useita kappaleita pyyntipaikkojen löytämiseksi. Katiskavalikoimaani kuuluivat aikaisemmin Teho, Lokka ja Pyydysrakentamisen perusteet -kirjan mukainen katiska. En kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen niiden antamaan saaliiseen, joten päätin täydentää kokoelmaa vielä yhdellä katiskalla. Hyvin kalastavien katiskoiden mallin löytäminen ei ole aivan helppoa, mutta norppaturvallisen katiskan valmistusohjeilla ajattelin homman onnistuvan helposti. Ensiksi piti hankkia 19 mm muovitettua minkkiverkkoa, c-sinkiläpihdit, leikkurit ja c-sinkilöitä. Koska aitaverkkoa ei ollut saatavilla sopivan korkuisena, päädyin lisäämään korkeutta aitaverkkojen kaistaleita yhdistelemällä. Erilaiset mitat olivat erityisen tarkkoja ja niistä luistaminen saattoi kostautua katiskan epäsymmetrisyytenä. Sopivaa minkkiverkkoa oli myös erityisen vaikea löytää mistään liikkeestä. Aikaa katiskan näpertelyssä kului normaalin työpäivän verran, mutta kokenut tekijä valmistaa sen varmaan vauhdikkaammin. Näppituntumaksi jäi katiskaa loppukesästä kokeillessa, että se kalasti suunnilleen Kivikankaan Lokka-katiskan veroisesti tai vähän heikommin. Muutamalla pyyntikerralla ahvenia kertyi noin kymmenen. Lisää testejä pitää vielä tehdä, jotta katiskoita voisi verrata toisiinsa. Hankkeen nettisivut ja tekeleen kuva ovat tässä:

Saimaa-katiska.

Kuva itse kootusta Saimaa-katiskasta

Saimaa-katiskan valmistusohjeet

Vuosi 2017

Parhaiten mieleen painuneet hetket

Vuosi 2017 jäi kalastuksellisesti vähän paitsioon. Toki kalaa olisi tullut niin paljon kuin olisi jaksanut syödä etenkin pitkällä siimalla. Eräs Koillismaan reissu jäi taas kerran hyvin mieleen kun siimasta tuli muutama vähän kookkaampi hauki. Rannikolla taas Rauman suunnalla tuli pyydettyä kuoreita kilokaupalla muikkuverkolla. Kuore on pitkään ollut vähäarvoisen kalan maineessa, mutta on todellisuudessa tuoreena lähes muikun veroista. Innostuin myös kokeilemaan virvelillä meritaimenen kalastusta satakunnassa. Ensin tärppäsi alamittainen noin 30 cm kala Luvian suunnalta ja viikon tai pari myöhemmin tuntuvasti pidempi ja 2,5 kg painanaut istutettu meritaimen. 60 cm meni pituuden osalta rikki. Olosuhteet olivat pääsääntöisesk hyviä. Mitä nyt kerran tuuli niin kovin, että veneen hallinta katosi ja laskettavana oleva kalaverkko kietoutui potkurin ympärille. Vene myös ajelehti kohti kareja. Vaaratilanne ratkesi leikkaamalla verkko puukolla irti potkurista.

Kuva 60 cm taimenesta.

Kuva uistimella merestä pyydetystä 60 cm taimenesta (rasvaeväleikattu istukas) Raumanmereltä

Vuosi 2016

Sivusaaliina lähes kilon ahven

Totuttuun tapaan kävin laskemassa viikkoa ennen juhannusta kaksi 55 mm verkkoa veteen Keski-Suomessa sijaitsevalla mökillä. Tavoitesaaliina olivat kuhat. Yllätys oli suuri, kun verkossa ei pyristellytkään kuha, vaan lähes kilon painoinen ahven. Tarkka paino oli noin 970 g ja pituus oli aika tarkalleen 40 cm. Se on tähän mennessä saamistani ahvenista suurin.

Kuva lähes kilon ahvenesta.

Kuva verkkoon jääneestä lähes 1 kg ahvenesta.

Silakan ongintaa Varsinais-Suomessa

Lähdin eräs lauantai huhtikuun puolen välin paikkeilla eräälle tunnetulle Varsinais-Suomessa sijaitsevalle sillalle litkaamaan silakkaa. Tarkkaa paikkaa en voi paljastaa, koska muuten paikasta tulisi liian ruuhkainen, jos jokainen kalamies tuntisi sen.

Valitettavasti olin liikkeellä aivan liian myöhään. Saavuin sillan lähelle vasta puoli yhdeksän maissa aamulla, jolloin parhaat onkipaikat oli jo valloitettu. Rannalla oli jo neljä muuta onkijaa. Jouduin heittelemään silakkalitkaa kohti silakkaparvea hyvin kaukaa. Noin kolmen tunnin kalastuksen aikana muovikassiin ehti kuitenkin kertyä reilut 40 silakkaa. Välillä tuli siimasotkuja muiden kalastajien kanssa.

Pyytämistäni silakoista tein silakkapihvejä siten, että perkasin silakat ensin kalasaksilla ja sen jälkeen irroitin peukaloilla painelemalla niistä selkärangan. Aivan vastapyydetyistä silakoista selkäranka irtoaa huonosti sormin, joten annoin silakoiden tekeytyä tovin kylmässä. Yhteensä kalojen käsittelyyn valmiiksi silakkapihveiksi kesti reilut kaksi tuntia.

Kuva silakoista.

Kuva silakkalitkalla pyydetyistä silakoista kalankäsittelypöydällä.

Kalareissu Norjaan

Viime kesänä tuli reissattua pariksi päiväksi Norjaan kalastamaan ja maisemia ihmettelemään. Sitä ennen tuli hankittua valtamerikalastukseen soveltuvia pilkkejä ja pilkkivapa. Monet sijoittavat Norjaan lähtiessään sievoisia summia kalastusvälineiden hankintaan, mutta itse totesin, että Bilteman myymillä painavimmilla pilkeillä ja vavoillakin pärjää mainiosti. Alle puolen kilon painoisilla pilkeillä ei tehnyt reissussa juuri mitään. Niillä ei päässyt kymmenien metrien syvyydessä kalastettaessa kunnolla pohjan lähelle.

Vaikka Norja tunnetaan kalaisuudestaan, niin myös Norjan kalastuksessa voi tulla hiljaisia hetkiä, jolloin kala ei napppaa. Sen sai kokea myös kalastamassamme Kaivuonossa. Kalojen keskikoko jäi myös välillä vaatimattomaksi. Ensimmäistä kalastuspäivää piristi kummasti yli 15 kiloinen turska, joka nappasi pilkkiini yli 50 metrin syvyydestä. Siinä riittikin fileoimista ja syömistä. Toisena päivänä saimme muutaman tunnin kalastuksen aikana ainoastaan pieniä seitejä, jotka pääsivät vapauteen.

Kuva turskasta.

Kuva Yykeänperän läheltä pyydetystä turskasta.

Vuosi 2015

Kuinka arvioida kalojen paino pituuden perusteella?

Kalojen paino voidaan arvioida pituuden avulla seuraavasta yhtälöstä:

W=a*l^b

, jossa W on kalan paino, l on pituus ja a ja b ovat aineiston avulla määritettäviä parametreja.

Haasteellisin osuus on parametrien a ja b määritys aineistosta. Se voidaan toteuttaa sovittamalla epälineaarinen malli aineistoon. Ohessa on R-ohjelmointikielen esimerkki siitä, kuinka toimenpide toteutetaan:

#Ensin luetaan dataa dataframeen tiedostosta, jossa pituudet ja painot ovat.

aineisto <- read.csv("C:/aineisto/ahvendata.csv", header=TRUE, sep=";")

#Poistetaan puuttuvat tiedot.

aineisto<-na.omit(aineisto)

attach(aineisto)

#Sovitetaan epälineaarinen malli aineistoon.

malli<-nls(Weight~a*Length^b, data=aineisto, start=list(a=0.005,b=3))

plot(Weight~Length, xlab="Pituus (cm)", ylab="Paino (g)")

#Tarkastellaan mallin kertoimia

summary(malli)

#Piirretään kuvaaja mallin perusteella

ennustettu<-3.061e-06*Length^3.232e+00

lines(sort(Length), sort(ennustettu), col=2, lwd=2)

Painon riippuvuus pituudesta.

Ahvenen paino riippuu pituudesta ja oheinen malli kuvaa pituuden ja painon välistä riippuvuutta.

Lähes kaikki kalastus on valikoivaa

Useat tutkimustulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan lähes kaikki kalastusmuodot ovat koon suhteen valikoivia. Jo ensimmäisten pyydysten keksimisen jälkeen ihminen on todennäköisesti havainnut asian ja alkanut kehittää vähemmän kalojen koon suhteen valikoivia pyydyksiä. Kaikki yksilöt kalapopulaatioissa eivät ole yleensä alttiita kalastukselle, mikä aiheuttaa sen, että kalastus jalostaa kalakantoja tiettyyn suuntaan. Pyydyksille vähemmän alttiit yksilöt pääsevät muita todennäköisemmin lisääntymään ainakin teoriassa.

Uudessa artikkelissa, jossa olen myös itse ollut osallisena Does boldness explain vulnerability to angling in Eurasian perch Perca fluviatilis? käy ilmi, että jopa onginta on ensisijaisesti pituuden suhteen valikoivaa. Mitä pidempi kala on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se tulee pyydetyksi. Tulee kuitenkin huomata, että mallin selitysaste on varsin alhainen.

Pyydetyksi tulemisen todennäköisyys.

Eri mittaisten ahventen onkimalla pyydetyksi tulemisen todennäköisyys koeolosuhteissa .

Hauenkalastusta pienellä järvellä

Vappu (1.5.) on monesti hauenkalastajan kulta-aikaa. Hauet ovat jo eteläisessä Suomessa kuteneet ja ovat valmiita tankkaamaan jälleen pikkukaloja ravinnokseen, mikä tietää hyvää syöntiä.

Tämä vanha tietämys hyvästä hauen syönnistä piti jälleen paikkaansa ja saaliiksi nousi pari noin kilon painoista haukea päivän kalastuksen aikana. Ottiviehe oli jälleen kerran pienehkö hopeanvärinen lusikkauistin (Bluefox Esox 23 g). Kalat tulivat matalahkoista lahdista rannalta heittämällä.

Totutunlaisesti sivalsin hauista fileointiveitsellä perkaamisen jälkeen haukifileitä. Resepti niiden valmistamiseen oli hyvin yksinkertainen. Ensin fileet uitettiin kananmunassa, sen jälkeen vehnäjauhoissa ja lopuksi vielä korppujauhoissa. Mausteeksi tuleva suola lisättiin vehnäjauhojen sekaan. Pannulla paistoaika fileille oli noin viitisen minuuttia kummaltakin puolelta miedohkolla lämmöllä.

Hauet kalankäsittelylaudalla.

Haukisaalista uudehkolla kalankäsittelylaudalla.

Silakanongintaa ja silakkapihvejä

Tänä vuonna silakan kutuaika alkoi poikkeuksellisen aikaisin länsirannikolla. Ensimmäiset litkalla pyydetyt kalat nousivat jo 3.4., mikä on reilut kaksi viikkoa aikaisemmin kuin normaalisti. Itse en ollut varautunut silakan pyyntiin lähtiessäni sillan alle yrittämään perholitkalla ahventa. Osoittautui, että ahvenen kutuaika oli jo alkanut, eikä syöntihaluisia ahvenia ollut alueella. Sen sijaan ahvenlitkan koukkuihin alkoi tarttua kookkaita silakoita. Narrasin niitä puoli muovikassillista parissa tunnissa. Minkäänlaista huippusyöntiä en vielä tähän aikaan kevättä kuitenkaan päässyt kokemaan kyseisellä kuuluisalla silakanongintapaikalla.

Hauet olivat tällä kalareissulla vielä täysin kateissa ja myöhemmin keväällä varmat haukipaikat loistivat tyhjyydellään. Ilmeisesti hauen kutuaika oli vielä meneillään merellä. Tunnetusti kuteva hauki ei iske vieheisiin. Ei auttanut, vaikka vaihdoin vieheitä ahkerasti eri värisiin ja eri tavoin uiviin. Myös erilaisia kalajigejä ja jerkkejä tuli uitettua, mutta huonolla menestyksellä.

Silankoiden käsittely ruuaksi on itselleni melko vierasta, joten jouduin turvautumaan keittokirjan ohjeisiin niitä ruuaksi laittaessani. Päätin tehdä silakkapihvejä erään perinteisen reseptin mukaan, joka on ohessa hieman muokattuna:

Silakkapihvit

400 g silakoita

1 maustemitta suolaa

1/2 maustemittaa valkopippuria (käytä varoen)

1 tl tilliä

1/2 dl juustoraastetta

Ensiksi silakat tulee perata ja fileoida. Helpoiten perkaaminen ja fileointi käy, kun leikkaa ensin kalasaksilla silakan vatsasta suikaleen pois ja sen jälkeen leikkaa pään pois. Sisälmykset lähtevät sen jälkeen helposti sormella vetämällä pois. Fileoidessa silakoilta irroitetaan selkäranka. Tämä tapahtuu sormin painelemalla selkärangan alle ja nyppimällä selkärangan pätkät pois. Mitä tuoreempi silakka on, sitä vaikeampaa fileointi on.

Sen jälkeen kun silakat on fileoitu, asetellaan puolet niistä nahkapuoli alaspäin uuninpellille ja reseptissä mainitut mausteet sirotellaan niiden päälle. Tämän jälkeen laitetaan pellillä olevien fileiden päälle toinen file kanneksi. Uuni kuumennetaan 225 asteeseen ja silakkapihvejä paistetaan noin 15 minuuttia. Kauneudella tämä ruoka ei ole pilattu, mutta tuoreiden silakoiden maku on parhaimmillaan makuaisteja hivelevä.

Silakkapihvit.

Paistetut silakkapihvit.

Siianongintaa rannikolla

Tänä vuonna kevät tuli ajoissa ja siikaakin pääsi onkimaan jo maaliskuun alussa. Valitettavasti siiat eivät osoittautuneet onkireissulla kovin yhteistyöhaluisiksi ja ruokakalakin jäi siis saamatta. Vaan eipä kovin kummoisia saaliit olleet muillakaan kalastajilla, sillä illalla kysellessäni kuulin, että päivän aikana oli noussut ylös vain kaksi pienehköä siikaa.

Sää sen sijaan suosi onkijoita. Meri oli poikkeuksellisen tyyni ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän.

Riippuvatko kalansaaliit kuunvaiheesta?

Pitkään kalastajat ovat pohtineet, onko kuunvaiheella vaikutusta kalansaaliiseen. On kehitetty erilaisia teorioita epäilysten pohjaksi ja yritetty pitää kirjanpitoa. Niinpä päätin minäkin laittaa oman lusikkani soppaan. Pidin kirjanpitoa verkoilla saadusta kalansaaliista ja saatujen 37 kalan perusteella voin vain todeta, että kuunvaiheella on vähintäänkin jotain merkitystä saaliiden saamiseen. Tilastollisesti merkitsevä ero ei kuitenkaan tällä otoskoolla vielä ole.

Kuunvaiheet.

Kuunvaiheittaiset saaliit.

Vuosi 2014

Yhteenveto kesän kalastuksista

Tänä vuonna tuli oleiltua kesämökeillä lähes kuukauden verran, mikä näkyi myös kalastussaaliiden määrässä. Ensin tuli oleiltua länsirannikolla sijaitsevalla mökillä muutama päivä. Sieltä saaliiksi kertyi muutamia pannukarkeita ahvenia verkolla ja ongella. Keski-Suomessa tuli tänä kesänä mökkeiltyä lähes puolitoista viikkoa, jonka aikana ahvenia tuli pyydettyä verkoilla ja virvelillä noin 50 kappaletta. Loppukesästä oleilin vielä Kuusamossa sijaitsevalla kesämökillä kaksi viikkoa, jona aikana saaliiksi kertyi muutamia kymmeniä syöntikokoisia ahvenia ja joitain haukia ja pari kymmentä muikkua. Tosin muikut olivat melko kovan työn takana, sillä niiden saamisen ohella muikkuverkoista piti poistaa saavikaupalla pientä roskakalaa.

Lohen pintaverkkojakin tuli kokeiltua, mutta vielä ei ollut loppukesästä vesi riittävän viileää, jotta lohikalat olisivat tulleet pintaan syömään muikkuja ja näin ollen olleet helposti pyydettävissä pinnasta. Kesän haukiennätys meni rikki Kuusamossa, jossa suurin saamani hauki painoi 4 kiloa. Se nappasi Nils Masters Shallow vaappuun, jota uitin Vuoksi-viiksen päässä. Viiksen toisessa sakarassa oli 20 g lyijypaino upottamassa viehettä syvemmälle.Osasta kalastuksia pidin hyvinkin tarkkaa kirjanpitoa, mutta varmaan lähes puolet kalastustapahtumista jäi myös kirjaamatta.

Jälleen lahnan kalastusta

Päätin ottaa täyden hyödyn irti meneillään olevasta lahnan kutuajasta ja laskin jälleen suurisilmäisimmät verkot pyyntiin Raumanmerelle. Ja tulihan sitä saalistakin taas. Tällä kertaa verkoissa oli 9 kookasta lahnaa, joista pari laskin takaisin ja lisäksi tuli yksi pieni verkon sotkuun takertunut ahven, jonka senkin vapautin takaisin kasvamaan. Lahnojen paino vaihteli jälleen 1-2 kg välillä, mikä onkin hyvä ruokakalakoko. Näitä isompia kaloja on vaikeampi saada mahtumaan pienehköön savustuspönttöön kokonaisena.

80 mm tavallinen 1,2 m korkea lahnaverkko oli pyynnin jäljiltä niin reikäinen, että en enää viitsinyt lähteä selvittelemään sitä, vaan irroitin siitä liinan ja otin paulat talteen uudelleen pauloitusta varten. Tarkoituksena on lähiaikoina paulottaa siihen 1,8 m korkea 80 mm Ironsilk-liina, jonka luulisi kestävän vähän pidempään. Liinan langalle luvataan vetolujuutta huikeat 4 kg. Nähtäväksi jää, kuinka pyytävä uusi liina tulee olemaan lahnan kalastuksessa.

Lahnan täsmäkalastusta Raumanmerellä

Edellisestä pyyntikerrasta viisastuneena laskin tällä kertaa vain yhden 45 mm pystyriimuverkon ja laitoin jataan 4 suurisilmäisintä lahnaverkkoa, jotka omistan. Verkkojen solmuvälit olivat 60, 70, ja 80 mm. Suurisilmäisimpiä verkkoja oli kaksi, joista toinen oli ruuturiimuverkko.

Lahnan ja ruutanan kutuaika oli sitten jo alkanut, ja verkkoja kokiessa yläpaulassa tuntui kova jumputus ja nykiminen. Myös lippusaloista toinen liikahteli kalojen tahdissa. Olin varalta ottanut pitkävartisen nostokoukun esille suurten kalojen varalta veneen laidalle ja tällä kertaa sitä tosissaan tarvittiin parin suurimman kalan ylösnostossa.

Ensin nostin lähimpänä rantaa olleen 45 mm pystyriimuverkon, josta nousi 4 pientä lahnaa, 1 iso lahna, 2 kiiskeä, vajaan kilon painoinen hauki, kookas sorva ja kilon painoinen ruutana. Sen jälkeen nostin 60 mm verkon, josta nousi jälleen vähän päälle kilon painoinen ruutana. Lopuksi nostin 70 mm, 80 mm riimuverkon ja 80 mm tavallisen verkon. Niistä nousi vielä kaksi kookasta lahnaa, joista suurin painoi 2,4 kg ja toinen noin 1,9 kg. 0,20 mm langat vain ritisivät ja katkeilivat kookkaimman lahnan potkiessa.

Kaiken kaikkiaan kalaa nousi noin 10 kg. Perkaamisessa oli kova työ. Suurimman lahnan savustin ja muut kalat päätyivät pakkaseen. Voi olla, että en tämän reissun jälkeen vähään aikaan käy kalassa. Pakastin täytyy saada ensin syötyä tyhjäksi kaloista.

Lahnasaalista.

Jälleen lahnasaalista.

Lahnaista ahvenen kalastusta

Laskin eilen verkot Selkämerelle. Tavoitteenani oli pyydystää syömäkokoisia ahvenia matalan kutulahden edustalta viittä 45 mm verkkoa käyttämällä, mutta toisin kävi. Verkkoihin oli takertunut parvi pienehköjä lahnoja, joista suurin lienee ollut noin 700-800 grammainen ja pienin noin 150 grammainen. Hoitokalastukseksi meni siis reissu.

Kolme suurinta lahnaa päätyi savustuspönttöön ja loput pienemmät joutuivat kompostiin ruotoisuutensa vuoksi. Pienetkin lahnat ovat toki syömäkelposia, mutta niiden pieniä ruotoja on niin vaikea erotella lautasella, ettei niitä syö kuin nälänhädässä.

Lahna on myös ajoittain hoitokalastuksen kohteena rannikolla, jolloin pyritään vähentämään erityisesti kääpiöityneitä yksilöitä. Tällöin kalojen aikaansaama pohjan pöllytys vähenee, eläinplanktoniin kohdistuva saalistus vähenee ja ravintoa riittää paremmin eri kalayksilöille, jolloin ne pääsevät kasvamaan nopeammin.

Lahnasaalista.

Lahnasaalista.

Kalaveneen tervausta ja hauenkalastusta

Ennätin taas pitkästä aikaa kesämökille. Ensimmäisenä urakkana mökillä oli ukin tekemän puisen savolaismallisen kalaveneen tervaus. Tervaus tapahtui vanhan reseptin mukaan. Tervaa tuli 1/3 ja vernissaa 1/3 ja tärpättiä 1/3. Tällainen tervaus kuivuu nopeammin kuin pelkällä tervalla tehty tervaus. Tervauksen yhteydessä vene tuli harjattua puhtaaksi teräsharjalla ja samalla tuli kiristeltyä löysällä olevia veneen niittejä.

Koska vene oli tervauksen jälkeen kuivumassa, piti keksiä toinen konsti päästä kalastamaan. Onneksi mökillä oli vielä vanha intiaanikanootti. Pyydyskalastuslupia en vielä ollut ehtinyt ostaa täksi kesäksi, joten ainoa vaihtoehto oli kalastaa uistimella haukea lääninluvan turvin.

Hauki olikin sitten lopulta hyvällä syönnillä ja uistimeen iski yhteensä kuusi haukea, joista kolme pienintä pääsi takaisin kasvamaan. Ruuaksi otetut hauet olivat siinä kilon molemmin puolin. Ottivieheeksi osoittautui pienehkö Patriot merkkinen sininen lusikkauistin. Myös Meppsin oranssi Aglia-lippa saalisti yhden hauen, mutta putosi järveen perukkeen viehelukon (!) petettyä.

Pääsin sitten haukia fileoidessa testaamaan myös uudehkoa Rapalan valmistamaa kalankäsittelypöytää. Hyvin näytti toimivan. Ei tarvinnut enää kumarrella peratessa eikä fileoida kaloja sisällä keittiössä. Kaikkiaan haukifilettä kertyi kolmesta kalasta varmaan kilon verran. Maukkaita haukipihvejä fileistä syntyi siten, että fileet pyöriteltiin ensin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhoissa ja paistettiin sen jälkeen hiilloksen päällä muurinpohjapannulla.

Veneen tervausta.

Soutuveneen tervausta.

Ahvenverkon pauloitusta

Mikäs on sen mukavampaa ajanvietettä näin kesälomalla kuin kalaverkkojen pauloitus. Tämän kertaisena projektina oli 40 mm ahvenverkon pauloitus. Solmuväli tuli valittua sillä periaatteella, että se on Rauman kaupungin kalastusvesillä pienin sallittu solmuväli kesäkuusta eteenpäin ahvenen kalastuksessa, mutta antaa jo mukavan kokoisia raitapaitoja saaliiksi (parhaiten yli 400 g painoisia yksilöitä). Vähintään yhden kutukerran periaate tuleekin siis hyvin toteutettua ahvenen kalastuksessa.

Valmis verkko.

Valmis verkko.

Siikakauden päättäjäiset

Päätin tämän vuoden osalta siianongintakauden 22.4.2014. Tämän vuoden viimeisellä reissulla istuin pari tuntia rannalla tyhjää pyytämässä. Myös muut rannalla olleet onkijat jäivät saaliitta. Yhdessä muiden onkijoiden kanssa tulimme johtopäätökseen siitä, että siika ei enää liiku rantojen läheisyydessä, vaan on siirtynyt ulommas merelle pois onkijoiden ulottuvilta. MTV:n uutiskuvien mukaan kausi jatkuu vielä ainakin jossain päin Suomea. Seuraavaksi on aika keskittyä kutuahvenen pyydyskalastukseen ja silakan litkaukseen. Tämän vuoden siikasaldoksi jäi vaivaiset kaksi kalaa.

Talviverkkokalastussaaliita Keski-Suomesta

Pidin talviverkkoja jään alla talvella 2012 eräässä keskisuomalaisessa humuspitoisessa järvessä. Verkkojen solmuväli oli 60 mm. Joka kokemiskerta kirjasin ylös saadut saaliit.

Saaliskirjanpidosta kävi hyvin ilmi tuntia kohden laskettujen saaliiden syklisyys (Kuva). Talviverkkokalastus ei useinkaan ole yhtä tehokasta kalastusta kuin kesäinen verkkokalastus, mutta sopivasti kuhien talvehtimissyvänteiden liepeille lasketut verkot voivat joskus antaa hyviäkin saaliita. Joskus verkot voivat olla tyhjiä myös hyvissä pyyntipaikoissa pidettynä.

Mikä sitten lienee kuunvaiheiden merkitys saaliiden syklisyyteen? Kyseistä aihetta tulen käsittelemään myöhemmissä kirjoituksissani.

Oheinen aikasarjakuva antaa jotain osviittaa mahdollisesta kuun painovoimakentän muutosten ja saaliiden välisestä yhteydestä.

Kuunvaiheet.

Aikasarjakuvaaja kuunvaiheittaisista saaliista.

Kuinka tavallinen pohjaverkko pauloitetaan?

Ensin hankitaan liina, pauloituskäpy, pauloituslankaa, 33 m alapaulaa ja 27 m yläpaulaa. Sen jälkeen selvitetään yläpaulan pauloitussolmuväli esimerkiksi seuraavasta taulukosta:

Kivikankaan taulukko ja ohje

Kun ala- ja yläpaulan pauloitussolmuvälit ovat tiedossa, aletaan pauloihin solmittavien silmukoiden avulla kiinnittää liinaa. Pauloituksessa käytettävän solmun kanssa on syytä olla tarkkana, sillä väärin tehty solmu luistaa ja koko verkko saattaa pahimmillaan lähteä purkaantumaan. Siialle sopivat liinan langan paksuudet ovat 0,12-0,15 (0,17) mm, hauelle ja lahnalle 0,20 mm, kuhalle 0,15-017 mm ja ahvenelle 0,15-0,20 mm. Yhteen pauloituslenkkiin voidaan tarvittaessa ottaa useampia verkon silmiä, mutta tällöin sotkeutumisalttius kasvaa. On makuasia, haluaako panostaa nopeaan työn etenemiseen vai verkon selvänä pysymiseen.

Pauloitussolmuvälit.

Kuva pauloitussolmuista.