Pyydyskalastusblogi

Vuosi 2019

Kalojen keskipituuden arviointi keskipainon avulla

Otetaan esimerkiksi kuoresaaliin keskipituuden määritys keskipainon avulla. Verkosta irroitetaan yhteensä 86 kuoretta ja niiden paino on 2500 g. Kun 2500 g jaetaan 86 kpl, saadaan keskipainoksi noin 29,06977 g. Kuoreiden pituuden ja painon välinen riippuvuus voidaan Fishbase.org-sivuston mukaan määrittää seuraavasti: paino=0,00479*pituus^3,14. Keskipaino voidaan nyt asettaa Excelin tavoitteenhakutoiminnossa haettavaksi tavoitteeksi. Pituudelle voidaan antaa alkuarvoksi vaikkapa 0,5 cm. Määritettävään soluun asetetaan edellä ollut painon yhtälö. a:n arvo syötetään yhteen soluun ja sitä käytetään kaavassa. Muutettavaksi arvoksi määritellään pituus. Näin saadaan laskettua nopeasti Excelissä, että jotta päästäisiin kyseiseen keskipainoon, tulee kuoreiden keskipituuden olla noin 16 cm. Huomataan myös, että verkon solmuväli on noin 9 % kuoreiden pituudesta.

Pyydettyjen kuoreiden pituuden arviointi.

Kuoreen pyyntiä jään alta

Kesti tammikuun alkupuolelle ennen kuin jäät alkoivat tällä talvikalastuskaudella kantaa, eivätkä jäät olleet vieläkään merellä normaalin paksuisia. Verkkonarun uittaminen uittolaudalla kuitenkin onnistui ohuen jään ansiosta helposti ja 30 metrisen uittonarun uittamisessa kesti noin vartti. Paksuudeltaan jää oli 5-10 cm, joten jään paksuutta piti koko ajan tunnustella tuuralla. Vanha nyrkkisääntö on se, että jos tuura menee yhdellä napakalla lyönnillä jään läpi, niin jää on liian ohutta. 26 tunnin pyynnin jälkeen kuoreita kertyi yhteen 30 m verkkoon noin 2,250 g. Melko tuottoisaa pyyntiä siis. Sääli että Suomessa ei juuri arvosteta kuoretta ruokakalana, vaikka se on vähintään yhtä maukas kala kuin muikku. Kuoreiden irroittamisessa verkosta toki riittää työtä, sillä kuoreet jumiutuvat verkkojen silmiin yllättävän tiukasti hampaistaan.

Pyydettyjä kuoreita.

Vuosi 2018

Testissä risukeitin

Ostin viime vuoden puolella Savotan Happy Stove -risukeittimen ja kevään, kesän ja syksyn aikana sitä tuli kokeiltua noin kymmenen kertaa maastossa. Armeijan pakin mallisen ohut pohjaisen kattilan kanssa se toimi moitteettomasti. Kehikko oli riittävän vanttera pitääkseen keittoastian pystyssä. Puiden lisääminen onnistui helposti keittimen kylkeen tehdyn hymynaaman mallisen aukon kautta. Vaikka keitin toimii hyvin myös risuilla, ovat isommasta klapista tehdyt pienet pilkkkeet parasta polttoainetta. Pilkkeet palavat pidempään ja tasaisemmin kuin kuivuneet kuusen alaoksat ja metsästä maasta löydetyt risut. Nopeudessa risukeittimen ja pakin yhdistelmä ei paljon eroa etanolilla toimivasta Trangiasta silloin kun sytykkeitä on mukana ja risut tai pilkkeet ovat valmiiksi kerättynä. Ehkä eräs pahimmista ongelmista on käytettyjen kattiloiden ja astioiden voimakas nokeentuminen. Myös tuuli voi haitata, jotten kannattaa hankkia kokoontaittuvat tuulensuoja keittimen ympärille. Kaikista kuivimpaan aikaan ei välttämättä kannata tehdä risukeittimen avulla tulta, koska siitä saattaa sinkoilla tai varista maahan kipinöitä.

Todennäköisyyslaskentaa pyydä ja päästä kalastajille

Tutkimuksissa on havaittu, että kotimaisten lohikalojemme tyypillinen todennäköisyys menehtyä on noin 5-10 % pyydä ja päästä kalastuksessa. Luku ei kuulosta suurelta, mutta jos oletetaan, että samoja kala ongintaan ja vapautetaan kerta toisensa jälkeen, voi sillä olla jo vaikutuksia kalakantaan. Asiaa voidaan lähteä tarkastelemaan todennäköisyyslaskennan keinoin. Eli jos kaksi tapahtumaa ovat riippumattomia toisistaan ja oletetaan kumpienkin tapahtuvan, voidaan todennäköisyys sille laskea seuraavan kaavan mukaisesti:

Todennäköisyyskaava.

Taimenten ja lohien todennäköisyys menehtyä toistuvan pyynnin yhteydessä voidaan esittää yllä mainittua todennäköisyyskaavaa soveltamalla, mikäli tapahtumien todennäköisyydet ovat toisistaan riippumattomia. Jos esimerkiksi tiedetään, että lohi menehtyy takaisin veteen pyydyksestä päästettynä noin 10 % todennäköisyydellä, voidaan laskea, että kolmannen pyyntikerran kohdalla menehtyminen tapahtuu 1-0.9*0.9*0.9=0,271 eli 27,1 % todennäköisyydellä. Alla olevasta kuvaajasta on mahdollista hahmottaa paremmin ilmiötä.

Lohen ja taimenen tod. menehtyä toistuvasti koukutettuna.

Lohen ja taimenen tod. menehtyä toistuvasti koukutettuna.

Fiskarsin retkikirves pitkäaikaistestissä

Ostin noin kolme tai neljä vuotta sitten Fiskarsin retkikirveen mallia X7. Kyseinen malli on tarkoitettu ensisijaisesti veistoon, katkaisuun ja kapeiden pilkkeiden tekoon. Halkaisukirveenä malli toimii hyvin heikosti, koska terä ei ole kovin kiilamainen. Huolellisesti käytettynä kirveen terä on pysynyt lähestulkoon lovettomana ja vaurioitta. Erityisesti risukeittimeen tai nuotioon sen avulla tekee nopeasti kasan sytykkeeksi kelpaavia pilkkeitä. Terä on karkaistu sen verran pehmeäksi, että se on helppo teroittaa Fiskarsin omalla kirveenteroittimella. Huipputerävyyttä hakeva voi myös viimeisteillä terän nahanpalan avulla niin teräväksi, että sillä pystyy vuolemaan. Teränsuojus on toteutettu erinomaisesti. Kirveen terä on helppo lukita mukana kulkevaan teräsuojaan. Kaikenkaikkiaan erinonmainen kompromissi luonnossa liikkujalle. Toimii kaikessa kohtuullisen hyvin, mutta ei loista erinomaisuudellaan millään tietyllä käyttöalueella.

Ottavimmat vieheeni

Ahven kohdelajina

Ahven on yleisesti ottaen helposti pyydettävissä vieheillä kesällä ja syksyllä. Kesällä ahvenet ovat enemmän hajallaan kuin syksyllä ja niitä joutuu etsimään ahkerammin. Hyvällä syönnillä ahven voi iskeä vieheeseen kuin vieheeseen, kunhan koko on ahvenelle sopiva. Kuitenkin on olemassa joitain vieheitä, jotka toimivat toisia paremmin. Tässä on minun ahvenvieheiden viiden kärki:
  1. Mepps Aglia
  2. Salmo Hornet (3-5 cm, vetouistelu)
  3. Nautilus pystypilkki
  4. Rapala Tail Dancer (7 cm, vetouistelu)
  5. Matosyötti pohjaongessa (paternosterviritys)

Hauki kohdelajina

Hauki ottaa syönnillä ollessan melkein vieheeseen kuin vieheeseen ahnaasti ja muodostaa siitä syystä perustan skandinaaviselle kotitarve- ja urheilukalastukselle. Alla on mielestäni viisi tehkokkainta haukiviehettä:
  1. Jak Original (8-9 cm)
  2. Mepps Aglia (suurimmat koot)
  3. Kuusamon uistimen Lätkä
  4. Turus-Ukko eri kokoisina
  5. Särkisyötti oottokoukussa talvella

Yleisiä hyvän uistimen piirteitä

Hyvän uistimen piirteisiin ahventa ja haukea pyydettäessä kuuluvat mielestäni vilkas, voimakas ja eloisa uitiliike, suomumaisesti kiiltelevä uistimen pintakuviointi, järkevästi sijoitetut iskupisteet, oikealla syvyydellä uinti ja kestävyys. Näillä kriteereillä varustetulla vieheellä on vaikea olla saamatta kalaa jos vieheen koko on mitoitettu kalojen koon suhteen oikein.

Parhaat kalastus- ja eräpuukkoni

Olen keräillyt muutamia vuosia kohtuuhintaisia kotimaisia ja ruotsalaisia puukkoja hakien mahdollisimman funktionaalisia malleja, joissa on kaikki tarvittava, mutta ei mitään turhia ominaisuuksia. Hyvälle kalastuspuukolle ominaisia piirteitä ovat ruostumattomuus, edullisuus ja minimalistinen muotoilu. Kalapuukon kärjen tulisi olla melko suora ja vain loivasti kupera kuten esimerkiksi Mora Presicionissa (pistokärkisessä mallissa). Kärjen kapeus ja terävyys ovat siis tärkeitä ominaisuuksia. Kalapuukolla täytyy ehdottomasti pystyä vuolemaan vaikka kiehisiä nuotiota sytytettäessä tai vaikkapa uusi tulppa veneeseen puusta vanhan hävittyä. Kiehisten vuolemisessa toimii parhaiten suora teräviiste, joka on myös helppo teroittaa mukana kulkevalla pienellä hiomakivellä. Terä ei saa olla liian kovaa materiaalia teroituksen helpottamiseksi, vaan noin 56-60 HRC riittäää.

Veden äärellä kaloja peratessa oppii myös arvostamaan pitävää kahvaa, joka voi olla materiaaliltaan hieman pinnastaan karheaa puuta tai kumia. Kirkas lakkapinta on kyllä näyttävä, mutta ei toimiva ratkaisu. Onneksi pinta on mahdollista karhentaa vaikkapa hiekkapaperilla. Monissa eräpuukkomalleissa on vuolu ja kalanperkuu käyttöön nähden aivan liian pitkä terä. Läpiruotorakenne on eräpuukossa ylimääräinen ja turha rakenne. Jotain on mennyt kalastajalla jo siinä vaiheessa pieleen kun teräasetta joudutaan käyttämään vääntämiseen, johon sitä ei ole todellakaan tarkoitettu. Olen pisteyttänyt asteikolla 1-3 joitain omistamiani puukkoja alla olevaan taulukkoon. 1 on huono, 2 tarkoittaa keskinkertaista ja 3 hyvää. Tärkeintä kaikkien mallien osalta on muistaa teroittaa ne riittävän usein hiomakivellä ja tarvittaessa nahan palalla.

           
Puukon nimi Kahvan rakenne Terän muoto Teroitettavuus Terän pitävyys Leikkuuominaisuudet Yhteensä
Morakniv Precision 2 3 3 2 3 13
Morakniv Clipper/Company 3 2 3 2 2 12
Marttiini Condor vuolupuukko 11 cm 3 2 3 1 2 11
Morakniv Eldris 2 1 1 2 1 7
Marttiini Lapinleuku 250 2 1 2 3 1 9
Morakniv Basic 546 3 2 3 2 2 12
Roselli Karhunkynsi UHC 2 1 1 3 1 8

Taulukosta nähdään että täpärän voiton omassa käytössäni vie Morakniven pienellä ja kapealla terällä varustettu vuolu-, pisto- ja tarkkuuskärkinen puukko Precision. Se on tasaisen hyvä kaikilla osa-alueilla. Ainoastaan terän terävänä pysymiseen voitaisiin sunnittelussa kiinnittää huomiota. Toisaalta helppo teroitettavuus on tärkeää. Muut Morakniven puukot tulevat perässä. Company ja Basic 546 ovat hyvin samankaltaisia ominaisuuksiltaan. Saman tehtaan malleista Eldris suoriutuu heikosti erilaisista töistä. Sitä on tosin helppo kuljettaa mukana ja kiehisten vuoleminen onnistuu hätätilanteessa, mutta muuhun siitä ei juuri ole. Kalan perkuuseen terän kärki on liian kaareva. Lisäksi murtoteroitus on tehty siten, että teroittaminen on vaikeaa.

Kotimaisista malleista Marttiinin Condor vuolupuukko on käytettävyydeltään lähes parhaiden ruotsalaisten puukkojen veroinen. Pisteitä laskee hieman pehmoiseksi karkaistun terän heikko kulutuskestävyys. Marttiinin isoimmalle Lapin leukulle on vaikea keksiä erävaellus- ja kalaretkillä järkevää käyttöä. Liene parhaiten jäisten poron ruhojen paloitteluun ja varpujen ja tunturikoivujen oksien keruuseen soveltuva työkalu. Kalan perkaaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Käytettävyys paranee kun liukkaan lakan hioo pois pinnasta. Kotimaisista puukoista heikoiten kalastuskäytössä menestyy Rosellin UHC Karhunkynsi. Eniten sapiskaa tulee liian tylpäksi ja kaarevaksi muotoillusta terästä. Terän kärkeä tarvitaan kun tehdään avausviiltoja kalaa peratessa. Pelkkien kiehisten vuolemisessa malli toimii kohtuullisesti ja terän pitävyys on hyvä. Toisaalta huippukova terä on erittäin työläs teroittaa tylsymisen jälkeen. Yhteenvetona todettakoon, että Morakniven puukoissa on hyvä hinta-laatu -suhde ja kotimaisten valmistajien on vaikea kilpailla niiden kanssa hinnan, käytettävyyden ja laadun suhteen.

Turoista tempoa kalastukseen

Monesti aloittelevat vapakalastajat tekevät saman virheen eli panostavat kalapaikan sijaan kalastusvälineisiin suuria summia kun saalista tulee heikommin. Myönnän itsekin lukeutuneeni samaan sarjaan nuorempana. On valitettavaa, että vanhat niksit saaliiden kohentamiseen ovat painumassa unholaan. Eräs niistä on turojen rakentaminen. Niiden etuna on erityisesti karuissa vesistöissä se, että kaloista ahvenet kerääntyvät kutemaan niiden ympärille ja hakemaan suojaa niistä. Tällöin kalatiheydet voivat olla suuria ja saaliit ruhtinaalisia ongella verkolla tai katiskalla. Yksinkertaisimmillaan turon voi valmistaa upottamalla joulukuusen pohjaan narulla tai kivellä. Turon paikan voi merkitä koholla. Hyvä ajankohta turon valmistamiseen voi olla talvi tai kevät jäiden lähdön jälkeen. Vesialueen omistajan luvan kysyminen ennen turon virittämistä kuuluu hyviin tapoihin. Rehevissä vesistöissä turojen käytöstä saatava hyöty voi olla vähäistä. Myös muita puita kuin kuusta voidaan käyttää suojapaikkojen virittämiseen, mutta katajan osalta tulee muistaa, että se on rauhoitettu.

Kuhaennätys rikki kertaheitolla

Juuri ja juuri alamitan täyttävät kuhat ovat olleet arkipäivää jo useamman vuoden kalastamissani vesistöissä. Syynä lienee kovan kalastuspaineen ohella käyttämieni pyydysten selektiivisyys. Sitä saa mitä pyytää ja käyttämilläni 55-60 mm verkoilla tulee tyypillisesti noin 1-2 kg painavia hyvin ruoakalaksi soveltuvia yksilöitä. Pitkästä aikaa päätin mökillä käydessäni laskea madoilla syötitetyn pitkän siiman rantojen suuntaisesti kapean salmen läpi. Tiesin kaikuluotaimen perusteella, että paikassa on isoa kuhaa, mutta niille ei kelpaa keinotekoinen syötti tai jigi. Siimassa oli yhteensä 50 koukkua ja niiden syötittämisessä oli kova urakka. Syötittämisen tein osittain maissa ja ositttain ankkuroidussa veneessä. Kello lähestyi kymmentä illalla ja kun olin saanut yksin soutaen siiman veteen, menin lähes suoraan nukkumaan. Herätyksen laitoin noin viideksi aamulla ja lähdin yksin kokemaan yön yli pyytänyttä siimaa. Aluksi tuli noin 10 särkeä ja niiden jälkeen siimassa alkoi tuntua raskasta jumputusta. Tiesin heti, että kysessä on joko iso hauki tai kuha. Vedin varoen haavia lähemmäs. Kun jättimäinen kuhan pää ilmestyi vedestä näkyviin, koukkasin sen samantien haaviin ja tainnutin ja verestin sen. Se oli ilmeisesti tarttunut siimaan nielaistuaan koukkuun jääneen särjen. Vaaka näytti rannassa kalan painoksi 4,5 kiloa. Kalasta tuli kaksi hyvän kokoista filettä, jotka savustin savustuspöntössä.

Oma kuhaennätys.

Pitkään siimaan jäänyt kuhan vonkale (paino 4,5 kg).

Hyvä katiska -hankkeen katiskan valmistus

Katiska on erityisen tehokas pyydys keväisin. Kesän edetessä ja kalojen painuessa syvempiin vesiin katiskan pyyntiteho hiipuu yleensä väistämättä. Lämpöisen veden aikaan kalaa joutuu todella hakemaan ja katiskoita on oltava mielellään useita kappaleita pyyntipaikkojen löytämiseksi. Katiskavalikoimaani kuuluivat aikaisemmin Teho, Lokka ja Pyydysrakentamisen perusteet -kirjan mukainen katiska. En kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen niiden antamaan saaliiseen, joten päätin täydentää kokoelmaa vielä yhdellä katiskalla. Hyvin kalastavien katiskoiden mallin löytäminen ei ole aivan helppoa, mutta norppaturvallisen katiskan valmistusohjeilla ajattelin homman onnistuvan helposti. Ensiksi piti hankkia 19 mm muovitettua minkkiverkkoa, c-sinkiläpihdit, leikkurit ja c-sinkilöitä. Koska aitaverkkoa ei ollut saatavilla sopivan korkuisena, päädyin lisäämään korkeutta aitaverkkojen kaistaleita yhdistelemällä. Erilaiset mitat olivat erityisen tarkkoja ja niistä luistaminen saattoi kostautua katiskan epäsymmetrisyytenä. Sopivaa minkkiverkkoa oli myös erityisen vaikea löytää mistään liikkeestä. Aikaa katiskan näpertelyssä kului normaalin työpäivän verran, mutta kokenut tekijä valmistaa sen varmaan vauhdikkaammin. Näppituntumaksi jäi katiskaa loppukesästä kokeillessa, että se kalasti suunnilleen Kivikankaan Lokka-katiskan veroisesti tai vähän heikommin. Muutamalla pyyntikerralla ahvenia kertyi noin kymmenen. Lisää testejä pitää vielä tehdä, jotta katiskoita voisi verrata toisiinsa. Hankkeen nettisivut ja tekeleen kuva ovat tässä:

Saimaa-katiska.

Kuva itse kootusta Saimaa-katiskasta

Saimaa-katiskan valmistusohjeet

Vuosi 2017

Parhaiten mieleen painuneet hetket

Vuosi 2017 jäi kalastuksellisesti vähän paitsioon. Toki kalaa olisi tullut niin paljon kuin olisi jaksanut syödä etenkin pitkällä siimalla. Eräs Koillismaan reissu jäi taas kerran hyvin mieleen kun siimasta tuli muutama vähän kookkaampi hauki. Rannikolla taas Rauman suunnalla tuli pyydettyä kuoreita kilokaupalla muikkuverkolla. Kuore on pitkään ollut vähäarvoisen kalan maineessa, mutta on todellisuudessa tuoreena lähes muikun veroista. Innostuin myös kokeilemaan virvelillä meritaimenen kalastusta satakunnassa. Ensin tärppäsi alamittainen noin 30 cm kala Luvian suunnalta ja viikon tai pari myöhemmin tuntuvasti pidempi ja 2,5 kg painanaut istutettu meritaimen. 60 cm meni pituuden osalta rikki. Olosuhteet olivat pääsääntöisesti hyviä. Mitä nyt kerran tuuli niin kovin, että veneen hallinta katosi ja laskettavana oleva kalaverkko kietoutui potkurin ympärille. Vene myös ajelehti kohti kareja. Vaaratilanne ratkesi leikkaamalla verkko puukolla irti potkurista.

Kuva 60 cm taimenesta.

Kuva uistimella merestä pyydetystä 60 cm taimenesta (rasvaeväleikattu istukas) Raumanmereltä

Vuosi 2016

Sivusaaliina lähes kilon ahven

Totuttuun tapaan kävin laskemassa viikkoa ennen juhannusta kaksi 55 mm verkkoa veteen Keski-Suomessa sijaitsevalla mökillä. Tavoitesaaliina olivat kuhat. Yllätys oli suuri, kun verkossa ei pyristellytkään kuha, vaan lähes kilon painoinen ahven. Tarkka paino oli noin 970 g ja pituus oli aika tarkalleen 40 cm. Se on tähän mennessä saamistani ahvenista suurin.

Kuva lähes kilon ahvenesta.

Kuva verkkoon jääneestä lähes 1 kg ahvenesta.

Silakan ongintaa Varsinais-Suomessa

Lähdin eräs lauantai huhtikuun puolen välin paikkeilla eräälle tunnetulle Varsinais-Suomessa sijaitsevalle sillalle litkaamaan silakkaa. Tarkkaa paikkaa en voi paljastaa, koska muuten paikasta tulisi liian ruuhkainen, jos jokainen kalamies tuntisi sen.

Valitettavasti olin liikkeellä aivan liian myöhään. Saavuin sillan lähelle vasta puoli yhdeksän maissa aamulla, jolloin parhaat onkipaikat oli jo valloitettu. Rannalla oli jo neljä muuta onkijaa. Jouduin heittelemään silakkalitkaa kohti silakkaparvea hyvin kaukaa. Noin kolmen tunnin kalastuksen aikana muovikassiin ehti kuitenkin kertyä reilut 40 silakkaa. Välillä tuli siimasotkuja muiden kalastajien kanssa.

Pyytämistäni silakoista tein silakkapihvejä siten, että perkasin silakat ensin kalasaksilla ja sen jälkeen irroitin peukaloilla painelemalla niistä selkärangan. Aivan vastapyydetyistä silakoista selkäranka irtoaa huonosti sormin, joten annoin silakoiden tekeytyä tovin kylmässä. Yhteensä kalojen käsittelyyn valmiiksi silakkapihveiksi kesti reilut kaksi tuntia.

Kuva silakoista.

Kuva silakkalitkalla pyydetyistä silakoista kalankäsittelypöydällä.

Kalareissu Norjaan

Viime kesänä tuli reissattua pariksi päiväksi Norjaan kalastamaan ja maisemia ihmettelemään. Sitä ennen tuli hankittua valtamerikalastukseen soveltuvia pilkkejä ja pilkkivapa. Monet sijoittavat Norjaan lähtiessään sievoisia summia kalastusvälineiden hankintaan, mutta itse totesin, että Bilteman myymillä painavimmilla pilkeillä ja vavoillakin pärjää mainiosti. Alle puolen kilon painoisilla pilkeillä ei tehnyt reissussa juuri mitään. Niillä ei päässyt kymmenien metrien syvyydessä kalastettaessa kunnolla pohjan lähelle.

Vaikka Norja tunnetaan kalaisuudestaan, niin myös Norjan kalastuksessa voi tulla hiljaisia hetkiä, jolloin kala ei napppaa. Sen sai kokea myös kalastamassamme Kaivuonossa. Kalojen keskikoko jäi myös välillä vaatimattomaksi. Ensimmäistä kalastuspäivää piristi kummasti yli 15 kiloinen turska, joka nappasi pilkkiini yli 50 metrin syvyydestä. Siinä riittikin fileoimista ja syömistä. Toisena päivänä saimme muutaman tunnin kalastuksen aikana ainoastaan pieniä seitejä, jotka pääsivät vapauteen.

Kuva turskasta.

Kuva Yykeänperän läheltä pyydetystä turskasta.

Vuosi 2015

Kuinka arvioida kalojen paino pituuden perusteella?

Kalojen paino voidaan arvioida pituuden avulla seuraavasta yhtälöstä:

W=a*l^b

, jossa W on kalan paino, l on pituus ja a ja b ovat aineiston avulla määritettäviä parametreja.

Haasteellisin osuus on parametrien a ja b määritys aineistosta. Se voidaan toteuttaa sovittamalla epälineaarinen malli aineistoon. Ohessa on R-ohjelmointikielen esimerkki siitä, kuinka toimenpide toteutetaan:

#Ensin luetaan dataa dataframeen tiedostosta, jossa pituudet ja painot ovat.

aineisto <- read.csv("C:/aineisto/ahvendata.csv", header=TRUE, sep=";")

#Poistetaan puuttuvat tiedot.

aineisto<-na.omit(aineisto)

attach(aineisto)

#Sovitetaan epälineaarinen malli aineistoon.

malli<-nls(Weight~a*Length^b, data=aineisto, start=list(a=0.005,b=3))

plot(Weight~Length, xlab="Pituus (cm)", ylab="Paino (g)")

#Tarkastellaan mallin kertoimia

summary(malli)

#Piirretään kuvaaja mallin perusteella

ennustettu<-3.061e-06*Length^3.232e+00

lines(sort(Length), sort(ennustettu), col=2, lwd=2)

Painon riippuvuus pituudesta.

Ahvenen paino riippuu pituudesta ja oheinen malli kuvaa pituuden ja painon välistä riippuvuutta.

Lähes kaikki kalastus on valikoivaa

Useat tutkimustulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan lähes kaikki kalastusmuodot ovat koon suhteen valikoivia. Jo ensimmäisten pyydysten keksimisen jälkeen ihminen on todennäköisesti havainnut asian ja alkanut kehittää vähemmän kalojen koon suhteen valikoivia pyydyksiä. Kaikki yksilöt kalapopulaatioissa eivät ole yleensä alttiita kalastukselle, mikä aiheuttaa sen, että kalastus jalostaa kalakantoja tiettyyn suuntaan. Pyydyksille vähemmän alttiit yksilöt pääsevät muita todennäköisemmin lisääntymään ainakin teoriassa.

Uudessa artikkelissa, jossa olen myös itse ollut osallisena Does boldness explain vulnerability to angling in Eurasian perch Perca fluviatilis? käy ilmi, että jopa onginta on ensisijaisesti pituuden suhteen valikoivaa. Mitä pidempi kala on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se tulee pyydetyksi. Tulee kuitenkin huomata, että mallin selitysaste on varsin alhainen.

Pyydetyksi tulemisen todennäköisyys.

Eri mittaisten ahventen onkimalla pyydetyksi tulemisen todennäköisyys koeolosuhteissa .

Hauenkalastusta pienellä järvellä

Vappu (1.5.) on monesti hauenkalastajan kulta-aikaa. Hauet ovat jo eteläisessä Suomessa kuteneet ja ovat valmiita tankkaamaan jälleen pikkukaloja ravinnokseen, mikä tietää hyvää syöntiä.

Tämä vanha tietämys hyvästä hauen syönnistä piti jälleen paikkaansa ja saaliiksi nousi pari noin kilon painoista haukea päivän kalastuksen aikana. Ottiviehe oli jälleen kerran pienehkö hopeanvärinen lusikkauistin (Bluefox Esox 23 g). Kalat tulivat matalahkoista lahdista rannalta heittämällä.

Totutunlaisesti sivalsin hauista fileointiveitsellä perkaamisen jälkeen haukifileitä. Resepti niiden valmistamiseen oli hyvin yksinkertainen. Ensin fileet uitettiin kananmunassa, sen jälkeen vehnäjauhoissa ja lopuksi vielä korppujauhoissa. Mausteeksi tuleva suola lisättiin vehnäjauhojen sekaan. Pannulla paistoaika fileille oli noin viitisen minuuttia kummaltakin puolelta miedohkolla lämmöllä.

Hauet kalankäsittelylaudalla.

Haukisaalista uudehkolla kalankäsittelylaudalla.

Silakanongintaa ja silakkapihvejä

Tänä vuonna silakan kutuaika alkoi poikkeuksellisen aikaisin länsirannikolla. Ensimmäiset litkalla pyydetyt kalat nousivat jo 3.4., mikä on reilut kaksi viikkoa aikaisemmin kuin normaalisti. Itse en ollut varautunut silakan pyyntiin lähtiessäni sillan alle yrittämään perholitkalla ahventa. Osoittautui, että ahvenen kutuaika oli jo alkanut, eikä syöntihaluisia ahvenia ollut alueella. Sen sijaan ahvenlitkan koukkuihin alkoi tarttua kookkaita silakoita. Narrasin niitä puoli muovikassillista parissa tunnissa. Minkäänlaista huippusyöntiä en vielä tähän aikaan kevättä kuitenkaan päässyt kokemaan kyseisellä kuuluisalla silakanongintapaikalla.

Hauet olivat tällä kalareissulla vielä täysin kateissa ja myöhemmin keväällä varmat haukipaikat loistivat tyhjyydellään. Ilmeisesti hauen kutuaika oli vielä meneillään merellä. Tunnetusti kuteva hauki ei iske vieheisiin. Ei auttanut, vaikka vaihdoin vieheitä ahkerasti eri värisiin ja eri tavoin uiviin. Myös erilaisia kalajigejä ja jerkkejä tuli uitettua, mutta huonolla menestyksellä.

Silankoiden käsittely ruuaksi on itselleni melko vierasta, joten jouduin turvautumaan keittokirjan ohjeisiin niitä ruuaksi laittaessani. Päätin tehdä silakkapihvejä erään perinteisen reseptin mukaan, joka on ohessa hieman muokattuna:

Silakkapihvit

400 g silakoita

1 maustemitta suolaa

1/2 maustemittaa valkopippuria (käytä varoen)

1 tl tilliä

1/2 dl juustoraastetta

Ensiksi silakat tulee perata ja fileoida. Helpoiten perkaaminen ja fileointi käy, kun leikkaa ensin kalasaksilla silakan vatsasta suikaleen pois ja sen jälkeen leikkaa pään pois. Sisälmykset lähtevät sen jälkeen helposti sormella vetämällä pois. Fileoidessa silakoilta irroitetaan selkäranka. Tämä tapahtuu sormin painelemalla selkärangan alle ja nyppimällä selkärangan pätkät pois. Mitä tuoreempi silakka on, sitä vaikeampaa fileointi on.

Sen jälkeen kun silakat on fileoitu, asetellaan puolet niistä nahkapuoli alaspäin uuninpellille ja reseptissä mainitut mausteet sirotellaan niiden päälle. Tämän jälkeen laitetaan pellillä olevien fileiden päälle toinen file kanneksi. Uuni kuumennetaan 225 asteeseen ja silakkapihvejä paistetaan noin 15 minuuttia. Kauneudella tämä ruoka ei ole pilattu, mutta tuoreiden silakoiden maku on parhaimmillaan makuaisteja hivelevä.

Silakkapihvit.

Paistetut silakkapihvit.

Siianongintaa rannikolla

Tänä vuonna kevät tuli ajoissa ja siikaakin pääsi onkimaan jo maaliskuun alussa. Valitettavasti siiat eivät osoittautuneet onkireissulla kovin yhteistyöhaluisiksi ja ruokakalakin jäi siis saamatta. Vaan eipä kovin kummoisia saaliit olleet muillakaan kalastajilla, sillä illalla kysellessäni kuulin, että päivän aikana oli noussut ylös vain kaksi pienehköä siikaa.

Sää sen sijaan suosi onkijoita. Meri oli poikkeuksellisen tyyni ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän.

Riippuvatko kalansaaliit kuunvaiheesta?

Pitkään kalastajat ovat pohtineet, onko kuunvaiheella vaikutusta kalansaaliiseen. On kehitetty erilaisia teorioita epäilysten pohjaksi ja yritetty pitää kirjanpitoa. Niinpä päätin minäkin laittaa oman lusikkani soppaan. Pidin kirjanpitoa verkoilla saadusta kalansaaliista ja saatujen 37 kalan perusteella voin vain todeta, että kuunvaiheella on vähintäänkin jotain merkitystä saaliiden saamiseen. Tilastollisesti merkitsevä ero ei kuitenkaan tällä otoskoolla vielä ole.

Kuunvaiheet.

Kuunvaiheittaiset saaliit.

Vuosi 2014

Yhteenveto kesän kalastuksista

Tänä vuonna tuli oleiltua kesämökeillä lähes kuukauden verran, mikä näkyi myös kalastussaaliiden määrässä. Ensin tuli oleiltua länsirannikolla sijaitsevalla mökillä muutama päivä. Sieltä saaliiksi kertyi muutamia pannukarkeita ahvenia verkolla ja ongella. Keski-Suomessa tuli tänä kesänä mökkeiltyä lähes puolitoista viikkoa, jonka aikana ahvenia tuli pyydettyä verkoilla ja virvelillä noin 50 kappaletta. Loppukesästä oleilin vielä Kuusamossa sijaitsevalla kesämökillä kaksi viikkoa, jona aikana saaliiksi kertyi muutamia kymmeniä syöntikokoisia ahvenia ja joitain haukia ja pari kymmentä muikkua. Tosin muikut olivat melko kovan työn takana, sillä niiden saamisen ohella muikkuverkoista piti poistaa saavikaupalla pientä roskakalaa.

Lohen pintaverkkojakin tuli kokeiltua, mutta vielä ei ollut loppukesästä vesi riittävän viileää, jotta lohikalat olisivat tulleet pintaan syömään muikkuja ja näin ollen olleet helposti pyydettävissä pinnasta. Kesän haukiennätys meni rikki Kuusamossa, jossa suurin saamani hauki painoi 4 kiloa. Se nappasi Nils Masters Shallow vaappuun, jota uitin Vuoksi-viiksen päässä. Viiksen toisessa sakarassa oli 20 g lyijypaino upottamassa viehettä syvemmälle.Osasta kalastuksia pidin hyvinkin tarkkaa kirjanpitoa, mutta varmaan lähes puolet kalastustapahtumista jäi myös kirjaamatta.

Jälleen lahnan kalastusta

Päätin ottaa täyden hyödyn irti meneillään olevasta lahnan kutuajasta ja laskin jälleen suurisilmäisimmät verkot pyyntiin Raumanmerelle. Ja tulihan sitä saalistakin taas. Tällä kertaa verkoissa oli 9 kookasta lahnaa, joista pari laskin takaisin ja lisäksi tuli yksi pieni verkon sotkuun takertunut ahven, jonka senkin vapautin takaisin kasvamaan. Lahnojen paino vaihteli jälleen 1-2 kg välillä, mikä onkin hyvä ruokakalakoko. Näitä isompia kaloja on vaikeampi saada mahtumaan pienehköön savustuspönttöön kokonaisena.

80 mm tavallinen 1,2 m korkea lahnaverkko oli pyynnin jäljiltä niin reikäinen, että en enää viitsinyt lähteä selvittelemään sitä, vaan irroitin siitä liinan ja otin paulat talteen uudelleen pauloitusta varten. Tarkoituksena on lähiaikoina paulottaa siihen 1,8 m korkea 80 mm Ironsilk-liina, jonka luulisi kestävän vähän pidempään. Liinan langalle luvataan vetolujuutta huikeat 4 kg. Nähtäväksi jää, kuinka pyytävä uusi liina tulee olemaan lahnan kalastuksessa.

Lahnan täsmäkalastusta Raumanmerellä

Edellisestä pyyntikerrasta viisastuneena laskin tällä kertaa vain yhden 45 mm pystyriimuverkon ja laitoin jataan 4 suurisilmäisintä lahnaverkkoa, jotka omistan. Verkkojen solmuvälit olivat 60, 70, ja 80 mm. Suurisilmäisimpiä verkkoja oli kaksi, joista toinen oli ruuturiimuverkko.

Lahnan ja ruutanan kutuaika oli sitten jo alkanut, ja verkkoja kokiessa yläpaulassa tuntui kova jumputus ja nykiminen. Myös lippusaloista toinen liikahteli kalojen tahdissa. Olin varalta ottanut pitkävartisen nostokoukun esille suurten kalojen varalta veneen laidalle ja tällä kertaa sitä tosissaan tarvittiin parin suurimman kalan ylösnostossa.

Ensin nostin lähimpänä rantaa olleen 45 mm pystyriimuverkon, josta nousi 4 pientä lahnaa, 1 iso lahna, 2 kiiskeä, vajaan kilon painoinen hauki, kookas sorva ja kilon painoinen ruutana. Sen jälkeen nostin 60 mm verkon, josta nousi jälleen vähän päälle kilon painoinen ruutana. Lopuksi nostin 70 mm, 80 mm riimuverkon ja 80 mm tavallisen verkon. Niistä nousi vielä kaksi kookasta lahnaa, joista suurin painoi 2,4 kg ja toinen noin 1,9 kg. 0,20 mm langat vain ritisivät ja katkeilivat kookkaimman lahnan potkiessa.

Kaiken kaikkiaan kalaa nousi noin 10 kg. Perkaamisessa oli kova työ. Suurimman lahnan savustin ja muut kalat päätyivät pakkaseen. Voi olla, että en tämän reissun jälkeen vähään aikaan käy kalassa. Pakastin täytyy saada ensin syötyä tyhjäksi kaloista.

Lahnasaalista.

Jälleen lahnasaalista.

Lahnaista ahvenen kalastusta

Laskin eilen verkot Selkämerelle. Tavoitteenani oli pyydystää syömäkokoisia ahvenia matalan kutulahden edustalta viittä 45 mm verkkoa käyttämällä, mutta toisin kävi. Verkkoihin oli takertunut parvi pienehköjä lahnoja, joista suurin lienee ollut noin 700-800 grammainen ja pienin noin 150 grammainen. Hoitokalastukseksi meni siis reissu.

Kolme suurinta lahnaa päätyi savustuspönttöön ja loput pienemmät joutuivat kompostiin ruotoisuutensa vuoksi. Pienetkin lahnat ovat toki syömäkelposia, mutta niiden pieniä ruotoja on niin vaikea erotella lautasella, ettei niitä syö kuin nälänhädässä.

Lahna on myös ajoittain hoitokalastuksen kohteena rannikolla, jolloin pyritään vähentämään erityisesti kääpiöityneitä yksilöitä. Tällöin kalojen aikaansaama pohjan pöllytys vähenee, eläinplanktoniin kohdistuva saalistus vähenee ja ravintoa riittää paremmin eri kalayksilöille, jolloin ne pääsevät kasvamaan nopeammin.

Lahnasaalista.

Lahnasaalista.

Kalaveneen tervausta ja hauenkalastusta

Ennätin taas pitkästä aikaa kesämökille. Ensimmäisenä urakkana mökillä oli ukin tekemän puisen savolaismallisen kalaveneen tervaus. Tervaus tapahtui vanhan reseptin mukaan. Tervaa tuli 1/3 ja vernissaa 1/3 ja tärpättiä 1/3. Tällainen tervaus kuivuu nopeammin kuin pelkällä tervalla tehty tervaus. Tervauksen yhteydessä vene tuli harjattua puhtaaksi teräsharjalla ja samalla tuli kiristeltyä löysällä olevia veneen niittejä.

Koska vene oli tervauksen jälkeen kuivumassa, piti keksiä toinen konsti päästä kalastamaan. Onneksi mökillä oli vielä vanha intiaanikanootti. Pyydyskalastuslupia en vielä ollut ehtinyt ostaa täksi kesäksi, joten ainoa vaihtoehto oli kalastaa uistimella haukea lääninluvan turvin.

Hauki olikin sitten lopulta hyvällä syönnillä ja uistimeen iski yhteensä kuusi haukea, joista kolme pienintä pääsi takaisin kasvamaan. Ruuaksi otetut hauet olivat siinä kilon molemmin puolin. Ottivieheeksi osoittautui pienehkö Patriot merkkinen sininen lusikkauistin. Myös Meppsin oranssi Aglia-lippa saalisti yhden hauen, mutta putosi järveen perukkeen viehelukon (!) petettyä.

Pääsin sitten haukia fileoidessa testaamaan myös uudehkoa Rapalan valmistamaa kalankäsittelypöytää. Hyvin näytti toimivan. Ei tarvinnut enää kumarrella peratessa eikä fileoida kaloja sisällä keittiössä. Kaikkiaan haukifilettä kertyi kolmesta kalasta varmaan kilon verran. Maukkaita haukipihvejä fileistä syntyi siten, että fileet pyöriteltiin ensin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhoissa ja paistettiin sen jälkeen hiilloksen päällä muurinpohjapannulla.

Veneen tervausta.

Soutuveneen tervausta.

Ahvenverkon pauloitusta

Mikäs on sen mukavampaa ajanvietettä näin kesälomalla kuin kalaverkkojen pauloitus. Tämän kertaisena projektina oli 40 mm ahvenverkon pauloitus. Solmuväli tuli valittua sillä periaatteella, että se on Rauman kaupungin kalastusvesillä pienin sallittu solmuväli kesäkuusta eteenpäin ahvenen kalastuksessa, mutta antaa jo mukavan kokoisia raitapaitoja saaliiksi (parhaiten yli 400 g painoisia yksilöitä). Vähintään yhden kutukerran periaate tuleekin siis hyvin toteutettua ahvenen kalastuksessa.

Valmis verkko.

Valmis verkko.

Siikakauden päättäjäiset

Päätin tämän vuoden osalta siianongintakauden 22.4.2014. Tämän vuoden viimeisellä reissulla istuin pari tuntia rannalla tyhjää pyytämässä. Myös muut rannalla olleet onkijat jäivät saaliitta. Yhdessä muiden onkijoiden kanssa tulimme johtopäätökseen siitä, että siika ei enää liiku rantojen läheisyydessä, vaan on siirtynyt ulommas merelle pois onkijoiden ulottuvilta. MTV:n uutiskuvien mukaan kausi jatkuu vielä ainakin jossain päin Suomea. Seuraavaksi on aika keskittyä kutuahvenen pyydyskalastukseen ja silakan litkaukseen. Tämän vuoden siikasaldoksi jäi vaivaiset kaksi kalaa.

Talviverkkokalastussaaliita Keski-Suomesta

Pidin talviverkkoja jään alla talvella 2012 eräässä keskisuomalaisessa humuspitoisessa järvessä. Verkkojen solmuväli oli 60 mm. Joka kokemiskerta kirjasin ylös saadut saaliit.

Saaliskirjanpidosta kävi hyvin ilmi tuntia kohden laskettujen saaliiden syklisyys (Kuva). Talviverkkokalastus ei useinkaan ole yhtä tehokasta kalastusta kuin kesäinen verkkokalastus, mutta sopivasti kuhien talvehtimissyvänteiden liepeille lasketut verkot voivat joskus antaa hyviäkin saaliita. Joskus verkot voivat olla tyhjiä myös hyvissä pyyntipaikoissa pidettynä.

Mikä sitten lienee kuunvaiheiden merkitys saaliiden syklisyyteen? Kyseistä aihetta tulen käsittelemään myöhemmissä kirjoituksissani.

Oheinen aikasarjakuva antaa jotain osviittaa mahdollisesta kuun painovoimakentän muutosten ja saaliiden välisestä yhteydestä.

Kuunvaiheet.

Aikasarjakuvaaja kuunvaiheittaisista saaliista.

Kuinka tavallinen pohjaverkko pauloitetaan?

Ensin hankitaan liina, pauloituskäpy, pauloituslankaa, 33 m alapaulaa ja 27 m yläpaulaa. Sen jälkeen selvitetään yläpaulan pauloitussolmuväli esimerkiksi seuraavasta taulukosta:

Kivikankaan taulukko ja ohje

Kun ala- ja yläpaulan pauloitussolmuvälit ovat tiedossa, aletaan pauloihin solmittavien silmukoiden avulla kiinnittää liinaa. Pauloituksessa käytettävän solmun kanssa on syytä olla tarkkana, sillä väärin tehty solmu luistaa ja koko verkko saattaa pahimmillaan lähteä purkaantumaan. Siialle sopivat liinan langan paksuudet ovat 0,12-0,15 (0,17) mm, hauelle ja lahnalle 0,20 mm, kuhalle 0,15-017 mm ja ahvenelle 0,15-0,20 mm. Yhteen pauloituslenkkiin voidaan tarvittaessa ottaa useampia verkon silmiä, mutta tällöin sotkeutumisalttius kasvaa. On makuasia, haluaako panostaa nopeaan työn etenemiseen vai verkon selvänä pysymiseen.

Pauloitussolmuvälit.

Kuva pauloitussolmuista.