Pitkäsiimakalastus

Pitkäsiima on verkon ohella myöskin hyvin vanha pyydysmalli. Vanhimmat pitkäsiimat tunnetaan jo keskiajalta. Yleensä pitkäsiima lasketaan joko pohjaan tai sitten kulkemaan vuorotellen pinnan ja pohjan välillä. Täkykaloilla syötitetty siima voidaan myös laskea kulkemaan pintaa pitkin siten, että jokaisen koukkutapsin kohdalle kiinnitetään koho. Kohot auttavat pitämään syötit irti pohjasta ja niiden keinunta tuo syöttikalaan liikettä, mikä taas houkuttelee paikalle petokaloja.

Rakenteeltaan siimat ovat yleensä seuraavanlaisia: siiman molemmissa päissä on painot ja niiden välillä kulkee selkäsiima, johon on kiinnitetty tapsit ja niiden päihin koukut.

Kohoilla varustettu pitkäsiima kuhan tai hauen pyyntiin voidaan rakentaa seuraavanlaisesti: käytetään selkäsiimana uppoavaa 2 mm paksuista narua, johon solmitaan esim. 10 m metrin välein 2 lenkkiä, joista toiseen kiinnitetään koho lukon avulla ja toiseen taas esimerkiksi 0,60 mm monofiilisiimasta valmistettu 70 cm pitkä tapsi koukkuineen (koko esim. 3/0) ja leikareineen. Kohot voidaan kiinnittää siiman laskuvaiheessa ja perukkeen päässä olevat koukut taas laitetaan joko säilytysastian laidoilla oleviin loviin tai sitten kiinnitetään joka laskun yhteydessä erikseen. Toimivaksi perukemateriaaliksi täkysiimassa on osoittautunut esimerkiksi Motonetin myymä Monni-perukelanka. Kohoista lähtevien tapsien pituus tulee olla vähintään metri alueilla, joissa esiintyy moottoriveneliikennettä. Aivan pintaan siimaa ei siis tule virittää.

Kuhaa, ankeriasta ja kookkaampaa ahventa pyydettäessä pitkäsiima voidaan syötittää joko särjestä leikatuilla fileillä, peukalon pään kokoisilla kalanpaloilla tai sitten pienehköillä syöttikaloilla. Helpoiten syöttikalojen hankinta onnistuu kun laskee 1,8 m korkean ja solmuväliltään 10-18 mm muikkuverkon joksikin aikaa kaislikon laitaan. Haukia voidaan pyytää kokonaisilla kookkaammilla syöttikaloilla, joiden pituus saa ylittää 10 cm. Eettisesti oikeanlaista pyyntiä on käyttää kuollutta syöttikalaa myös hauen pyynnissä. Joskus entisaikaan kalastajilla oli tapana kiinnittää elävä syöttikala selkäevän takaa koukkuun räpiköimään. Kuolleestakin syöttikalasta saa hyvän syötin, kun varmistaa, että se on aivan tuore ja lisää selkäsiimaan riittävästi kohoja kelluttamaan siimaa elävästi tuulen mukana.

Pitkälläsiimalla saatuja kuhia.