Johdatus verkkokalastukseen

Verkkokalastus on tuhansia vuosia vanha pyyntitapa, jolla on pitkät perinteet pohjoismaissa. Pyydyskalastus on yhä enenevissä määrin tarkoittamassa verkkokalastusta, joka on ehkä eräs saalisvarmimmista pyyntimenetelmistä, mitä on ihminen kehittänyt. Kaikesta huolimatta myös verkoilla voi jäädä saaliitta. Pyynti edellyttää paikallistuntemusta: verkot pitää laskea oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Perinteinen verkkokalastuksen kulta-aika koittaa kevätkutuisten kalalajiemme alkaessa kutemaan. Tällöin hauet, lahnat, ahvenet, särjet ja kuhat ovat helposti pyydettävissä.

Solmuvälin ja muikun mallisen saaliskalan pituuden välillä vallitsee seuraavanlainen riippuvuus: verkon solmuväli on noin 10 % kalan pituudesta.Tulee kuitenkin huomata, että tämä säännönmukaisuus ei päde esimerkiksi lahnalle tai edes ahvenelle kunnolla. Solmuvälin ohella kalaverkon pyytävyyteen vaikuttaa olennaisesti käytetyn langan paksuus. Tutkimusten perusteella esimerkiksi 0,15 mm langalla varustettu verkko antaa keskimäärin kaksinkertaisia kuhasaaliita verrattuna 0,20 mm langalla varustettuun verkkoon.

Myöskään verkon pauloitusmitoituksen merkitystä ei sovi väheksyä. Tavanomaisesti verkon silmä pauloitetaan lähes puoliksi auki, jolloin puhutaan, että verkon hanging ratio eli mitoitus pituudessa on 0,5. Käytännössä tämä lasketaan siten, että paulan pituus jaetaan liinan suoralla pituudella eli esimerkiksi 27 m /60 m = 0,45. Lahna- ja kampelaverkot voidaan pauloittaa pussimaisiksi, jolloin 60 m pitkästä liinasta voidaan esimerkiksi tehdä 20 m pitkä pussiverkko. Tämän tyyppiset pussiverkot kalastavat hyvin myös muiden lajien kookkaampia yksilöitä, koska kapeaksi pauloitettujen verkon silmien elämisherkkyys on suurempaa kuin aukinaisten silmien.

Verkkokalastussaalista Selkämereltä.

Kuinka pyydyksen solmuväli sitten tulisi valita? Oheinen taulukko antaa siitä jonkilaista osviittaa.

Kalalaji	Solmuväli
Ahven	27-45 mm
Hauki	45-60 mm
Järvitaimen	65-80 mm
Kampela	50-70 mm
Kuha	50-65 mm
Kuore	12-19 mm
Lahna	70-100 mm
Lohi	80-100 mm
Made	45-70 mm
Meritaimen	80-100 mm
Muikku	10-22 mm
Salakka	10-12 mm
Siika	27-55 mm
Silakka	12-19 mm
Särki	27-40 mm
Turska	60-70 mm

Verkkojen laskeminen

Heti alkuun kannattaa opetella laskemaan verkot puikkarin sijasta saavista, mikäli verkkoja on laskettavana kerrallaan enemmän kuin yksi. Verkot voidaan tällöin selvittää vetämällä ne esimerkiksi matontamppaustelineen yli siten, että alapaula tulee toiselle puolelle verkkoa ja yläpaula toiselle puolelle verkkoa. Käteviä astioita verkkojen käsittelyyn ovat esimerkiksi kookkaat muurauspaljut. Verkkoa laskiessa toinen pää verkosta kytketään narulla painon ja lippusalon välillä kulkevaan naruun. Kun verkko on laskettu, kytketään verkon toisessa päässä valmiiksi sidottu naru jälleen painon ja lippusalon väliseen naruun. Kuva kertoo tässäkin tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa, joten alla olevaa kuvaa kannattaa katsoa.

Eräs tapa kiinnittää verkkonaru lippusalon ja painon muodostamaan kokonaisuuteen.

Verkon valikoivuudesta

Lähes kaikki pyydykset ovat jossain määrin valikoivia. Kalat voivat takertua verkkoon joko sotkeutumalla tai sitten pään takaa. Ohessa on esimerkki siitä, kuinka solmuvälin valinnalla voidaan vaikuttaa saaliiksi jäävien ahventen kokoon. Keskimäärin ahven tulee sukukypsäksi noin 17 cm pitkänä, joten jos halutaan varmistaa, että saaliskalat ovat jo kerran kuteneita, tulee ahventa pyytää vähintään 30 mm verkolla. Sukukypsyysikä voi vaihdella eri vesistöissä välillä 11-23,4 cm.

Verkko valikoi saaliinsa. Kuvan oikean puoleisella akselilla on verkkoon jääneiden kalojen lukumäärä, oikeanpuoleisella taas solmuväli ja x-akselilla ylhäällä kalan kokonaispituus. Kuva on puolalaisesta verkon valikoivuustutkimuksesta (Gill net selectivity for perch (Perca fluviatilis) in the Szczecin Lagoon, Poland).

Kuva on lainattu suomalaisesta verkon valikoivuutta käsittelevästä artikkelista A comparative study of the usefulness and catchability of multimesh gill nets and gill net series in sampling of perch (Perca fluviatilis L.) and roach (Rutilus rutilus L.). Kuvassa on x-akselilla kalan kokonaispituus senttimetreinä ja y-akselilla vastaavasti parhaiten kyseisen kokoista ahventa kalastava verkon solmuväli. Esimerkiksi 25 cm ahven painaa noin 250 g.

Ahvenen painon riippuuvuus pituudesta.

Verkon valikoivuus tulee ottaa myös huomioon kuhaa pyydettäessä. On laskettu, että suurin kestävä kuhabiomassantuotto saadaan useilla maamme suurikokoisimmista kuhajärvistä noin 45 cm alamittaa noudattamalla. Näin ollen pienimmän käytössä olevan solmuvälin tulisi kuhanpyynnissä olla kyseisillä järvillä 55 mm.

Solmuvälin vaikutus saaliiksi jäävien kuhien tyypillisimpään pituuteen eli modaalipituuteen. Tiedot ovat peräisin artikkelista The effects of twine thickness on the catchability of gillnets for pikeperch (Stizostedion lucioperca(L.)).

Lahnanpyynnissä verkon solmuvälin on hyvä olla vähintään 70 mm. Ei niinkään sen vuoksi, etteivätkö vesistöjemme lahnakannat kestäisi nykyisen kaltaista kalastusta, vaan enemmänkin sen vuoksi, että alle kiloisten lahnojen arvo ruokakalana on kyseenalainen niiden ruotoisuuden vuoksi. Tyypillisesti 70 mm verkko antaaa saaliiksi jo noin 1,5 kg lahnoja vaihteluvälin ollessa 0,5-2,8 kg. 75 mm verkolla vastaava lukema on 1,8 kg ja malliin perustuva vaihteluväli 0,7-4,8 kg.

Kuvassa nähdään kuinka solmuväli vaikuttaa saaliiksi jäävien lahnojen kokonaispituuteen. Kuvan laatimiseen käytetyt tiedot ovat peräisin artikkelista The selectivity of gill nets to bream (Abramis brama L.) fished in the Polish part of the Vistula Lagoon. Paksu viiva kuvaajassa on mallin perusteella laskettu valikoivuuskäyrä ja ohuempi viiva taas havaittu pituusluokkakohtainen frekvenssi. Osa tutkimuksen verkoista on ollut pussiverkkomaisesti pauloitettuja.

Myös haukea pyydettäessä tulee ottaa huomioon verkon valikoivuus. Hauen pitkänomaisesta ja kapeasta muodosta johtuen jo esimerkiksi 45 mm verkko pyytää tehokkaimmiten noin 1,7 kg haukia. 80 mm verkkoon takertuvat hauet ovatkin sitten painoltaa jo lähes 10 kg. RKTL:n suosituksen mukaan haukia tulisi pyytää solmuväliltään yli 50 mm verkoilla, jolloin saalis koostuisi yli 95-prosenttisesti pituudeltaan yli 50 cm kaloista. Tällöin haukikannasta saataisiin tuotto talteen mahdollisimman hyvin.

Kunkin verkon solmuvälin kaikista tehokkaimmiten pyytämä hauen paino. Parametrit kuvaajaa varten on otettu artikkelista Indirect and Direct Estimates of Gill-Net Size Selectivity for Northern Pike ja nettiosoitteesta www.Fishbase.org.

Solmuväli vaikuttaa myös saaliskalojen kappalemääriin

Mitä pienempi solmuväli on, sitä suurempia kappalemääräiset saaliit ajan yksikköä kohden tyypillisesti ovat. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että nuorten pienikokoisten nuorten yksilöiden lukumäärät ovat vanhoja suurempia. Kookkaammista yksilöistä koostuvat vanhemmat vuosiluokat ovat käyneet läpi niiden kokoa supistaneen saalistuksesta ja taudeista ja ympäristöoloista johtuvan luonnollisen kuolevuuden ja kalastuksesta aiheutuvan kalastuskuolevuuden. Lisäksi monissa vesistöissä särki on niin vajaahyödynnetty laji, että yksikkösaaliit esimerkiksi 27 mm särysverkoilla saattavat nousta korkeiksi niin yksilömäärien kuin biomassankin osalta. Vesistöjen kalavarojen käyttöä olisi hyvä suunnata pois kookkaiden petokalojen pyynnistä planktonia ja pohjaeläimiä syövien kalojen pyyntiin, joiden kannat kestävät usein voimakkaampaa pyyntiä. Valitettavan usein esimerkiksi särjen pyynnissä käytettävät 25-33 mm solmuvälit ovat kiellettyjä kalastusalueiden päätöksellä. Samalla kun suojellaan petokalojen poikasia, saatetaan estää joidenkin lajien pyynti lähes kokonaan.

Useiden vuosien ja vesistöjen kalastuskirjanpidosta koostettu kuvaaja solmuvälin vaikutuksesta saaliisiin ajanyksikköä kohden (kpl/vrk). Aineistossa olleita lajeja ovat ahven, särki, lahna, hauki, kuha, kuore, pasuri ja ruutana. 27 mm verkoilla saatu saalis koostuu pitkälti särjestä, ahvenesta ja kuoreesta. Kuvassa viiva kuvaa mediaania, laatikon ylä- ja alareuna ylä- ja alakvartiilia ja janat minimiä ja maksimia. Pallot ovat poikkeavia havaintoja.

Kuinka kalat irrotetaan verkosta?

Pitkulaisen malliset kalat kuten hauki, ahven ja siika on usein helpointa irrottaa pää edellä. Korkeiden kalojen, kuten lahnan irrottaminen pää edellä saattaa taas johtaa turhan suurten reikien muodostumiseen verkkoon. Kyseiset kalat voi olla parasta yrittää irrottaa pyrstö edellä. Apuna kalojen irrottelussa voidaan käyttää esimerkiksi isosta naulasta taivuteltua naskalia, joka kiinnitetään puun palaan. Joskus kalat voivat olla niin tiukassa, että ne eivät irtoa ilman, että katkaisee langan tai pari poikki. Irrottamista saattaa helpottaa verkon vetäminen pituussuunnassa esimerkiksi matontamppaustelineen yli varsinkin silloin, jos saalista on paljon. Tällöin selkä voidaan pitää suorana kaloja irroitellessa, eikä tarvitse kumarrella. Verkko voidaan myös selvitää saman tien kaloja päästellessä. Luonnollisestikaan tämä ei onnistu, jos verkkoa käsitellään puikkarilta saavin sijaan.